Juupas – eipäs.

Näinhän tässä on reilu vuosi menty; toivoen parasta ja peljäten pahinta. Maailma ei ole sittenkään loppunut, elämä se vaan on jatkunut päivästä päivään … kuin ehkä olettaa sopiikin. Eriskummallinen aika, joka muistetaan … ainakin hetken.

Tanssi ja tanssiharrastukset ovat pääsääntöisesti olleet tauolla. Tanssi on saanut viimeisen vuoden aikana mielestäni myös kyseenalaista kunniaa olla niiden harrastusten joukossa, jolle on heristelty sormea ja joka on luettu sinne vaarallisimpaan päähän harrastuksista.  Ehkäpä tämän asian voi myös lukea koko tanssialalle loppujen lopuksi sangen positiiviseksi asiaksi. Meidät tanssijat on huomioitu varsin laajasti ja tullaan varmaan myös huomioimaan tulevaisuudessakin.

Ihminen kaipaa toisen luo. Se pieni kutina, mikä on solissut itsekseen ihmisten sieluissa odottaen pääsyä rapsuteltavaksi toisten luo, voi olla odottamattoman suuri. Odotukset hetkestä ja ”vapaudesta”, kun karsinoiden veräjät aukeavat, kasvavat päivä päivältä. Mielenkiinnolla odottelen … onko lähtö sittenkin varovaisen aistikas ja pehmeä vai riemukkaan runsas. Aika näyttää.

Tulevaisuus! Joku on joskus sanonut, että tulevaisuutta ei ole eikä siitä sen tähden tartte kantaa huoltakaan. Tulevaisuus täytyy sen sijaan rakentaa … No toki, eihän se toisinkaan voisi olla.  Murehtimalla kun ei rakennetta yhtään mitään – risumajaakaan, mutta tekemällä töitä tehdään ihmeitä.

Yksi suuri haave tulevaisuudesta, joka antaisi pontta ja jatkuvuutta koko lavatanssikulttuurillemme, on saada enemmän nuorempaa ikäryhmää tanssimaan tansseihin ja tanssikursseille. Jatkuvuus on koetuksella, ainakin tässä muodossa mitä elämme. Tämän päivän tanssilajitarjonta on jo siksi runsasta, että pystymettästä ”partaveitseksi” voi olla liiankin riemukkaan kiharainen taival. Tarvitaan opetusta ja opettelua sekä ryhmää, joka on apuna ja tukena elämän tanssimatkalla. On ensiarvoisen tärkeää myös hyväksyä kehityksen rattaan pyöriminen ja olla mukana täysin rinnoin kehittämässä omaa tanssitaitoaan sekä näin myös uudistuvaa tanssilavakulttuuriamme.

Puhumme kauniisti, kauniilla sanoilla hyväksymisestä, toisten huomioon ottamisista jne. Mutta olemmeko aina, siis aina  -  ei melkein, puheittemme mittaisia.  Pieni luisto – lipsuminen hetkessä, joka on herkkä, voi avata siteen ollaksemme hyväksyttyjä. Kenellä sitten on suurempi vastuu hyväksymisessä ja toisen huomioon ottamisessa esim. paritanssissa. Veikkaisin että taidokkaammalla.  

Ihmiset tapaavat toisiaan, ainakin virtuaalisesti, aivan joka hetki. Toisin oli ennen vanhaan, jolloin mm. lavatanssikulttuurimme sai jalanpohjaa. Ihmiset tapasivat toisiaan jopa kerran viikossa, jos lähistöllä oli paikka missä oli tanssit. Viikon aikana moni asia sai anteeksi, oli aikaa nukkua öiden yli ja ajatella asioita - jopa opetella sitä mitä ei osannut. Hitaus ja rauhallisuus asioiden edetä oli ehkä avainsana pysyvyydelle, joka vieläkin näkyy ja huokuu varttuneemmassa tanssikansassa. Ja tämä edellinen virke on luettava erittäin isolla positiivisuudella.

Toisin on tänään, meillä tahtoo olla tarve saada heti ”hilloa” parketille ja hauskuutta kans. Helposti jätetään jokin opinporras väliin, kun päivä jatkuu helposti kiireisin asetuksin siirryttäessä illan harrastuksiin.  Kiire kohtaa kiireen.

Kohdassa, jossa työ ja harrastus kohtaa, olisi ehkä hyvä vaihtaa mielen ja kehon saundia. Jotenkin ajatus rauhoittumisesta ja rytmin vaihtumisesta on kuvastunut tanssiringin antamasta palautteesta entistä enemmän. Eikä tässä puhuta tanssijan iästä vaan tanssikilometrien määristä. Toki päivän rauha ja rauhallisuus voi tuoda odotuksia illan harrastuksiin kokonaisvaltaisesta ”säpinästä” kehossa ja mielessä.

Aivan ihan kaikenlaasta sitä tulee miettineeksi täällä taustalla. Tanssiseuran toiminta on kuin pitopöytä, jonka makujen sinfonista olis hyvä löytyä sellaiset maut ja mielen täytteet, että sitä haluaisi lisää … ja haluaisi maistaa yhä uusia makuja ja herkkuja, jotka taas vievät harrastusta eteenpäin ja toisivat sitä jokaiseen toimintaa haluttua jatkuvuutta.

Intoa sitä vaan tuntuu pursuavan yhteisen asian eteen, niin täällä taustalla kuin siellä tanssiringissäkin. Ja onhan meillä tanssiseurassamme kaiken tämän hyvän innon vertauskuvana oma maskotti, joka on ollut mukana aivan alusta saakka: Into-nalle. Sopivasti onnellinen, pehmoinen, positiivisuutta pursuava kaveri. Into-nalle on saanut matkan varrella myös itselleen kaverin: Flikkafrendi Ilona-nallen. Tämän parivaljakon kanssa on tullut oltua niin ” laskettelemassa, tekemässä igluja ja käytyä muutenkin irrottelemassa” milloin missäkin ilonpilke silmäkulmassa.

Oikein hyvää tulevaa kevättä ja pääsiäisen aikaa ihan kaikille, nähdään.

Kai Tamminen

Kuuntelen

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tanssi ja tanssiminen perustuu muutamiin tärkeisiin perusteisiin ja niiden osa-alueisiin. Tai oikeastaan niiden osaamiseen omassa tanssissa. Tanssi on tämän johdosta loppujen lopuksi helppoa. On aina sinä hetkenä oman taitotasonsa huipulla.

Tanssiin kuuluu yhtenä juttuna olennaisena osana myös ihmisen ”pehmoisen” puolen juttuja. Yksi niistä: Olla sinut itsensä kanssa. Hyväksyä ittensä sellaisena kuin on, kuten myös muutkin lähimmäiset sellaisena kuin he ovat. Näin varmaan pärjää niin tanssin kuin elämänkin opettelussa paremmin. Sillä ikuistahan tämä matkanteko on, aina opettelemassa jotain uutta.

Yksi juttu mikä on pienoisena vauhdintasaajana uuden oppimiseen, johon myös kertaaminen kuuluu, on asenne: Minä osaan jo…  Koska välitämme ihmisistä,  on joskus tanssia opettaessamme aivan pakko palauttaa ”kaiken oppineita” maan pinnalle. Jotkut oivaltavat asian heti, jotkut hetken päästä, jotkut ei koskaan. Näin se vain on. Kuulunee yhtenä osana ”alalohkoon” tulla toimeen ittensä kanssa. Ryhmäopetuksessa on hyvä, jos viestintä kulkee sekä tanssiringissä että ringin keskeltä tanssirinkiin.

Viestin vientiä

Onhan se tosi mielenkiintoista saada sellainen viesti kulkemaan, kuinka jokin uusi taidon osa kulkeutuu tanssijan omaan tanssiin ja sitä kautta paritanssiin.

Tässä kohdassa kohtaan sanan kuuntelu: … ”korvin nähden, silmin kuullen … kuinka luonnollisesti sade tippuu räystäältä”. Kuinka kuulemme, meneekö viestimme tanssiringissä ”perille”. Tuoko se iloa ja hyvää mieltä, onnellisuuttakin.

Tanssi, paritanssi. Ei se ole sen kummempaa kuin yhteinen kuuden minuutin sopimus tanssia yhdessä. Toisinaan tanssisopimus voi olla varsin onnistunut, toisinaan tuntuu, että sopimus olisi syytä repiä heti. Mutta onneksi näitä sopimuksen repimisiä on tosi harvassa. Tämä kertoo kunnioituksestamme ja suvaitsevaisuudesta lähimmäistämme kohtaan. Muistaen myös sen, että kukin meistä on sinä hetkenä oman tanssitaitotasonsa huipulla.  Tapa kuluu myös tanssilavakulttuuriimme. Sopimuksen luonne koostuu toki vielä paljon muustakin kuin tanssitaitotasoista.

Kuuntelu

Todella mielenkiintoinen sana, joka pitää sisällään paljon! Etenkin tanssissa kuuntelu on sitä jotain, joka antaa maun ja tunteen … sanoinkuvaamattomankin tunteen.

Pitkä matka ja monta sanaa tämänkin kirjoitelman alusta näihin kirjaimiin, ennen kuin päästiin sanaan ; kuuntelu. Aivan kuin tanssissakin tulee tanssineeksi aikamoisen määrän tanssikilometrejä eri tanssipartnereiden kanssa, ennen kuin valmistuu kuuntelemaan ja vastaamaan kuulemaansa.

Kuuntelemisen ja kuulemaansa reagointiin ja sitä kautta vastaamiseen on mielestäni yksi ”se huippujuttu”, jota kohti tanssitreeneissämme tähdätään. Matka tähän keskusteluun on kullakin meistä omanlaisensa. Kuuntelu on pitkälti oivalluskysymys, jossa myös oma tanssitaitotaso ja keskustelutaito kulkevat käsi kädessä.

Paritanssijan on opittava luopumaan joskus paljostakin, ennen kuin linjat keskusteluyhteyteen avautuu … ja taas palataan sanoihin; tulla toimeen ittensä kanssa.

On tämä tanssi ainutlaatuisen monipuolista. Saa kouluttaa itseään sekä fyysisesti että psyykeen osalta tästäkin vinkkelistä katsoen ja kuunnellen tulemalla paremmaksi ihmiseksi.

Elämme tulevina päivinä aikoja, jolloin toivoisimme olevamme parempia ihmisiä lähimmäisiämme kohtaan. Tanssi on hieno elementti ja sopii myös tähän ajatukseen. Oiva keino opettaa itseään paremmaksi ihmiseksi, välittämään lähimmäisistään enemmän.

Rauhaisaa ja tunnerikasta joulun aikaa meille kaikille!

Kaitsu

Synttärikolumni

…  ”kyyhkynen hiljaa laulaa … kukkurukuu ”…

Tanssia Tunne Tunteen Tuntevaksi –

Karhea Karheaksi Syvän Pehmeäksi.

Tanssin Takoja, Sammon Tekijä

Oman Tanssin Tunteen tekijä.

Sinä.

Näitä oman Sammon takojia saan kohdata miltei päivittäin lavatanssin ympyröissä. Uutteria itsensä kehittäjiä, jotka osaavat ottaa myös ilon irti hetkestä ja tilaisuudesta.

Tulee usein miettineeksi, miksi lavatanssi ei saa sitä arvostusta, joka sille kuuluisi. Lavatanssi, suuri liikuttaja, jota miltei päivittäin tituleerataan terveysvaikutuksineen todelliseksi  ”superlajiksi”. Osuva ilmaisu ja täysin oikea.

Onko lavatanssi ”junttilaji”, jolle hymyillään ja jota jopa paheksutaan. Miksiköhän? Kateusko? Tuskin! Ehkäpä on niin, että tanssi ei sovi siihen omaan ”genreen”, jota elää ja josta ei uskalla helposti poiketa, tulla ulos.

Mun mielestä lavatanssi voi olla ihmiselle kuin se ”Sotilaan korttipakka”, joka muistutti sotilaalle raamatun henkilöistä ja kristinuskon uskonkappaleista. Vertaus voi hämmentää, mutta tanssin tärkeyden tunteen olen saanut kokea varsin monta kertaa, kun olen katsellut niitä sielun säveliä, joita tanssija jättää jälkeensä. Uskomattomia kokemuksia on ne!

Näitä uskomattomia kokemuksia oon saanut kokea Tanssiseura Tanssiaskeleet ry:n  kursseilla ja tilaisuuksissa jo seitsemän vuoden ajan. Tanssiseura täyttää nimittäin torstaina 3.12. seitsemän vuotta. Pirteä ihmisen kokoinen tanssiseura!

Tämän syksyn Vain Elämää-sarjan musiikin ammattilaiset ovat muokanneet ohjelmassa mukana olevien artistien ja lauluntekijöiden teoksia oman näköisikseen. Ja varsin onnistuneesti ovat monesti sen tehneetkin. Ei uskoisi kuinka herkkiä tulkintoja ja/tai mukaansa tempaavia sovituksia ja esityksiä on synnytetty esim. kovista rock-kappaleista. On muunnettu teosten tunnelma aivan toiseen genreen-lajityyppiin.  Tämä muunneltavuus on muistutus siitä, että myös lavatanssi elää ja kehittyy. Eikä pelkästään uusien tanssilajien tulemisella, vaan myös entisten reparoinnilla, sovittamalla ja tanssimalla niitä tähän päivään.

Lavatanssissa tanssilajeja on aivan reilusti … jokaiselle jotakin. Lajirikkautta kuin maustekaupassa mausteita. Jos sovitaan että suola ei oo mauste, niin mitä sinne maustehyllylle on majoottunu esim. jouluruokia ja leivonnaisia varten. Siksipä myös erilaiset tunteet ja musiikit kaipaavat kehon liikekieltä - mausteita, joka ilmaisee kulloisenkin sielumme mielentilaa, siis eri tanssilajien uudistuvaakin liikekieltä musiikillisen tulkinnan ja tunteen voimistajaksi.

Joskus kuulee: ”Kävin tanssikurssilla, en oppinut.”  Mitä toteamukseen voi vastata. Ei oikeastaan mitään, ainakaan heti. Tanssi on taito, kuten esim. viulunsoitto tai tanskan kieli, joita ei aivan hetkessä opi eikä sisäistä. Mutta kuitenkin tanssi on paljon, paljon helpompi kuin viulunsoitto tai tanskankieli.  Taito on ikuinen hyvä kaveri ja matkakumppani, jonka eteen täytyy tehdä hommia. Ei ole helppoa tämä elämä ei, onneksi.

Kyyhkynen laulaa hiljaa – hiljaa laulaa kyyhkynen – laulaa hiljaa kyyhkynen … vai:

Kyyhkynen hiljaa laulaa … riimi on tosi hieno, kuin koko kappalekin, ja ilmaisee hyvin sen tunteen, mitä teoksen tekijällä ollut sydämellään. Aistikas teos  sanoituksen ja musiikin keinoin. Jos tähän fiilikseen vielä lisää kahden ihmisen kohtaamisen tanssien, yhteisesti keskustellen ilman sanoja … hetki voi olla ihmeellinen. Syntyy hyvin moniulotteinen kohtaaminen, joka sulkee sisäänsä jotain, mitä on vaikea sanoin kuvailla.

Tanssia Tunne Tunteen Tuntevaksi –

Karhea Karheaksi Syvän Pehmeäksi.

Oikein hyvää tulevaa lumen aikaa kaikille, tanssien tai ilman.

Tammisen Kaitsu

Muutam kirjoitettu miete lavatanssista

Onko tämä Korona-aika sitä mitä elämme; uusi normaali.  Onko uusi aika astumassa kaikkeen harrastustoimintaan. Vahvasti alkaa siltä tuntumaan.  Kaikki säädökset, lait, suositukset tulevat ennen pitkää käännetyiksi sanoiksi: Tapa toimia tänään ja tulevaisuudessa.  Tanssi ja eritoten paritanssi, lavatanssi ei tee poikkeusta tapaan tehdä asioita uudella lailla. Toki voi olla että ensi vuonna tai seuraavana tai joskus myöhemmin kaikki on kuin ennenkin, mutta ennen (mahdollisesti) sitä, elämää on hyvä saada elää.

Tähän asti ja varmaan vielä tästä eteenpäinkin syyllistetään helposti kaikkea uutta, uudella lailla tehtyä, vanhoista synneistä puhumattakaan. On aivan luonnollista että näin on ja varmasti pitääkin olla. On hyvä olla tiennäyttäjiä ja pelko on yksi hyvä sellainen ja epävarmuus toinen. Molemmat vain pitää voittaa ja mennä eteenpäin. Pitää olla rohkeutta tehdä päätöksiä. Hyvä päätös joillekin on jäädä kotiin, toiselle lähteä kylille.

Mitä on tuo uusi ”tulevaisuus”. No sehän olemme me. Me kaikki yhdessä; sinä, minä, me ja painotan sanaa ME! Ei se ole sen kummempaa. Tulevaisuuden täytynee olla enemmän yhdessä tekemistä ja yhteisöllisyyttä. Toisten huomioiminen ja hyväksyminen sellaisena kuin he ovat, kuulunevat entistä enemmän tulevaisuuden tapoihin toimia. Tehdä yhdessä enemmän hyvää, taitaa olla tulevaisuuden elinehto!

Faktat nykyhetkestä (jos vain säästyisimme liialta sävytykseltä) kulkevat aidosti mukana myös tanssissa. Alueelliset erot ovat todella suuria näinkin pienessä maassa kuin Suomi. Osassa Suomea lavatanssi voi hyvin, osassa vähemmän hyvin. Faktojen ja eroavaisuuksien kanssa on hyvä elää ja vielä sopuisasti. Hyväksyen, ilman kateuden pisaroita ja puroja.

Esimerkkinä uudesta ja valmistavastakin tanssitreeneistä tanssiseurassamme oli syyskuussa lavatanssin peruskurssit (ilman lajisidoksia ja käytössä jo aiemminkin) sekä lattareiden lajisidonnaiset treenit perusteista. Kummatkin tanssittiin soolona.  Mahtavan hieno homma yhdistää asiat sellaiseksi jotka palvelivat sekä soolotanssijaa että tulevia paritanssikursseja. Tanssin kätkin tanssitekniikkaan ja päinvastoin todella ja hyvällä menestyksellä. Päätähtäimenä oli oman tanssin parantaminen sekä rikkoa oman mielen kaavamaisuuksia.  Nämä molemmat soolotreenit olivat osaksi tämän Korona-ajan tuote ja tähän aikaan tähdätty.

Olisiko yhtenä hyvänä ajatuksena uuden luomisessa myös raja-aitojen kaataminen ja uusien tanssiparkettien löytyminen. Moinen asia tuli vastaamme heti syyskauden ensimmäisissä treeneissä. Treenisaliimme tupsahti neitokainen, joka oli menossa tanssiliikuntaan … ja vieläpä aivan toiselle paikkakunnalle. ”No nyt olen väärässä paikassa”, kun hän kysyi mitä täällä tehdään. Puhuimme hänet ympäri kokeilemaan lavatanssin perusteita. ”No kokeillaan”, hän vastasi ja haki tossut autosta. Ja kuinka ollakaan, raskaan Hevin neitokaisesta, joka ei ollut ikinä ollut lavatanssien parissa huudahti iloisena ja onnellisena ensimmäisen treeni-illan päätteeksi ”Tämähän on ihanaa”. Niinpä, onko meillä kuinka korkeat ja pitävät aidat ympärillä sekä ajatuksissa että teoissa … sitä on aihetta miettiä.  Onko lavatanssissa tarpeeksi imua, jos aita ei päästä läpi tulijoita.

Sitouttaminen on monesti kirosana, kuitenkin aika usein se on sanottava ääneen. Tämän hetken ja ehkä tulevankin ajan osin pienentyvät harrastajaryhmät haluavat ehkä myös turvaa, sitoutumista ja kuulua johonkin läheisesti.

Tanssijat tekevät ja muokkaavat perinteitä myös uuteenkin uskoon. On hyvä uskoa uudistumiseen ja ottaa huominen vastaan avoimin mielin ja katsein. Sitoutua tekemään yhdessä tanssien, ei ole ollenkaan hassumpi tapa harrastaa ja elää.

Oikein hyvää syksyä kaikille tanssilla tai ilman.

Nautintoja synnyttämässä

Syyskuun aikana meillä on TanssiAskeleitten treeneissä ollut sekä soolotanssitreenejä että paritanssitreenejä.

Tätä kirjoittaessa neljännet treeniviikot ovat takana sekä Kauhavalla että Isossakyrössä.

Miksi  soolotreenejäkin ja mitä ne on? Soolotreenit ovat tanssitreenejä, joissa opetellaan, harjoitellaan ja tanssitaan yksin … omaa tanssia. Kehittämällä omia taitoja ja vahvuuksia sekä nautittamalla musiikin ja tanssin tuomista tunnetiloista.

Pikkuusen pohjia. Kun itse olin ensimmäisillä tanssikursseillani vuonna 2002 tanssina oli Rumba. Kursseilla piti olla jokaiselle pari, vaan eipä ollutkaan. Minä olin se, jolle ei paria riittänyt ensimmäisenä päivänä. Niinpä tanssin (opettelin) yksin. Kuusi tuntia, pienin tauoin, perusliikkeitä, peilin edessä. Välillä vilikuulin ja totta kai kuuntelin, mitä opettajat puhui ja näytti … ja sitten vaan  harjoottelin. Peili oli silloin hyvä pari, antoo palautetta koko ajan eikä yhtään napissu, etten osaa. Mutta kyllä se peili silloon tällöön antoi pikku palkintojakin.

Jo tuolloin jokin liikahti mielen sopukoissa  sanoen: Kaikkeen tanssissa kuuluu tunteet. Sekä mielen että kehon tunteet. Tunteisiin kun yhdistetään vielä taitoja tanssia erilaisia rytmiikkoja, oman kehon hallintaa, erilaisten liikeratojen hallintaa jne. syntyy juuri se tanssi, mitä itse haluamme. Kaikista suurimpana osana tanssissa pidän juttuja, joissa lukee tunne. Tunteet ne vaan sitoo kaikki osa-alueet yhteen … ja syntyy nautinto.

Palaan ihan omaan itseeni, kun tunnen sen kaikista kädellisistä parhaiten.

Kun opettelen jotain uutta, haen siitä oleellisia tietoja, joita otan pienen palan kerrallaan pureskeltavaksi. Pyrin muuttamaan tiedot taidoiksi eri polkuja pitkin. Kerään aivan harjoittelun alkumetreiltä asti tunteita, miltä mikäkin tuntuu. Täydentääkö kehon tunne mielen tunnetta ja päinvastoin. Kerään tunnetiloja. Näistä tunnetiloista muodostuu oma sen hetkinen tanssini.

Tanssi on taitolaji, kertaavia hetkiä on hyvä olla reilusti. Eli just niin paljon kuin omalle halulle riittää, että näin on hyvä. Harjoitellessa kaverina mulla on useemmiten isoo peili. Peili kun antaa palautetta myös siitä, kohtaako tunne ja näkymä. Toki varsinkin tanssin alkumetreillä tuo peili oli hirvitys tai oikiammin se kaksjalkaanen, joka peilissä kohelti.

Mielestäni nautinnon suuruus, voima ja monisäikeisyys kasvaa paljon, kun sen voi jakaa. Ehkäpä tässä on se paritanssin suurin viehätys: Jakaa itsensä kaikkine tunnetiloineen tanssiparin kanssa kaksisuuntaisesti, nautintoja synnyttäen, keskustellen tanssin keinoin.

Mulla on ollu viime viikkoinakin iso etuoikeus olla tanssinohjaajana seuraamassa ”tanssivarpaiden” ja uusien taitojen syntyä. Kertautuvien taitojen omaksumista, jotka luo myös jatkuvuutta toistaa uuden oppimista ja kehitystä.  Jokaisen treeni-illan päätteeksi on mieli puhkunut mystistä hyvän olon tunnetta.  Tanssijoiden kehojen kielet ovat puhuneet parketilla kilvan kasvojen hymyjen kanssa.

Tanssi on suuri asia, suurempi kuin voi kuvitella. Suosittelen!

Tammisen Kaitsu

Alkukauden tunnelmia tanssitreeneistä

Lähtö tämän syksyn tanssitreeneihin oli täynnä kysymyksiä, jotka pyörivät sanan korona ympärillä.  Todella monenlaisia mietteitä tuli läpi käytyä. Tuli käsiteltyä  paljon kirjoitettua ja kuunneltua tietoa aiheesta.

Heinä- elokuun vaihteessa piti tehdä sitten jo päätöksiäkin kurssien alkamisesta, jotta kaikki saataisiin valmiiksi elo- syyskuun vaihteeseen. Päätös oli loppujen lopuksi helppo, kun taustatiedot olivat selvillä ja tieto siitä, että voidaan tehdä nopeitakin ratkaisuja tanssitreenien alkamisesta ja/tai siirtämisestä.

Meillä oli seurassa jo tehty päätös treenipaikan muutoksesta ja yhden lisäillan ottamisesta käyttöön peruskursseja varten. Treenipaikat olivat varatut, joten niiden kohdalta asiat olivat selvät. Muut taustatyöt veivätkin sitten kaiken liikenevän ajan elokuussa.

Maanantaina 31.8. laitettiin grammari soimaan ensi kertaa tämän syksyn treeneissä Ruotsalan kylätalolla Kauhavalla ja seuraavana keskiviikkona Pohjankyrön talossa Isossakyrössä.

Tanssiseurallamme on treenejä neljänä iltana viikossa eri taitotason tanssijoille. Peruskursseja kahtena iltana viikossa ja kaksi iltaa viikosta on varattu jo enemmän tanssineille, maanantaisin alkeisjatko – keskitaso ja torstaisin keskitaso – jatkotason tanssijoille.

Koronasta johtuen päätimme aloittaa peruskurssit soolotanssitreeneinä ja maanantai- ja torstai-illat perinteisinä tanssikursseina parinvaihtoineen. Ratkaisu tuntuu kahden tanssitun viikon jälkeen tosi hyvältä. Tiistai-iltojen lattarien perusteet soolona on aiheuttanut todella paljon mielihyvää.  Tanssijoiden kehon liike on saanut uutta virikettä puhumattakaan siitä, kuinka olemassa olevat taidot ovat saaneet aivan uutta verta suoniinsa. Samanlaisia säveliä voin kertoa myös keskiviikkoiltojen Tanssin perusteista Pohjankyrösalista. Kyröön treeneissä taitotason nousu on ollut erikoisen hyvää. Kun puhutaan esim. tukijalan käytöstä ja kehon luontaisesta liikkeestä ja sykkeestä (puhutaan todella isoista asioista tanssin perusteiden osalta)… aivan on noussut ihokarvat pystyhyn. Molempien iltojen treeneissä on saatu kunkin omaan tanssistaitoon todella hyviä aikaansaannoksia, jotka auttavat melko varmasti myös paritanssissa.

Maanantai- ja torstai-iltojen tanssitreenit. Kutkuttavan hyviä kertaavia iltoja muutamilla uusilla teknisillä ja taidollisilla lisillä yhdistettyinä uuteen ja vanhaan kuviomateriaaliin. Ryhmäkoot ovat olleet nyt alkumetreillä normaalien syksyjen kursseja paljon pienempiä, johtunee koronasta.

Molempien viikkojen tanssittujen treenien jälkeen, voi sanoa … WAU !

Ensi viikolla hyvän kopioinnit jatkuvat.  Luodaan uutta ja pysyvää tanssitaitoa hyvässä seurassa. Askeleista tanssia ja tanssista tarinaa.

Tervetuloa mukaan!

Tammisen Kaitsu

www.tanssiaskeleet.fi